Suomen elintarviketeollisuus on yksi kansantaloutemme kulmakivistä. Se työllistää noin 40 000 henkilöä ja koostuu noin 2 100 yrityksestä, joista monet ovat pieniä ja keskisuuria toimijoita eri puolilla maata, kuten Ruokatieto korostaa. Ala elää kuitenkin jatkuvassa muutoksessa globaalien trendien, kovenevan kilpailun ja muuttuvien kulutustottumusten ristipaineessa. Tässä ympäristössä innovaatiokyky ja kansainvälinen kilpailukyky eivät ole enää vain toivottavia ominaisuuksia, vaan elinehtoja menestykselle. Nyt ja tulevaisuudessa alan on kyettävä uudistumaan ja löytämään uusia väyliä kasvuun.
Innovaatiot ja kestävä kehitys elintarviketuotannon ytimessä
Innovaatiot ovat suomalaisen elintarviketeollisuuden moottori. Jatkuva kilpailu ja kuluttajien alati muuttuvat vaatimukset terveellisyydestä, mausta, eettisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä ajavat yrityksiä kehittämään tuotteitaan ja prosessejaan. Kyse ei ole vain uusien tuotteiden lanseeraamisesta, vaan myös olemassa olevien tuotteiden laadun ja ominaisuuksien parantamisesta sekä tuotantoprosessien tehostamisesta. Taustalla vaikuttaa vahva suomalainen elintarviketutkimus, joka on kansainvälisesti korkeatasoista. Teollisuuden ja tutkimuslaitosten tiivis yhteistyö onkin yksi keskeinen vahvuus, joka mahdollistaa uusien ideoiden nopean pilotoinnin ja käyttöönoton. Tämän takia voimme nähdä markkinoilla jatkuvasti uusia, asiakaslähtöisiä ratkaisuja.
Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat tällä hetkellä ruoan terveysvaikutukset ja funktionaaliset ominaisuudet. Kuluttajat etsivät tuotteita, jotka eivät ainoastaan ravitse, vaan myös edistävät hyvinvointia. Samanaikaisesti kestävä kehitys on noussut megatrendiksi, joka ohjaa innovaatiotoimintaa voimakkaasti. Yritykset panostavat uusien, ympäristöystävällisempien raaka-aineiden hyödyntämiseen ja kehittävät kiertotaloutta tukevia pakkausratkaisuja. Kuten Tetra Pakin kaltaiset toimijat ovat tunnistaneet, myös elintarvikehävikin vähentäminen ja sivuvirtojen hyödyntäminen uusiksi tuotteiksi ovat keskeisiä innovaatioalueita. Lisäksi uusien proteiininlähteiden, kuten hyönteis- ja kasvipohjaisten vaihtoehtojen, kehittäminen vastaa sekä ympäristöhaasteisiin että luo uutta liiketoimintaa ja kilpailukykyä.
Innovaatioiden merkitys ei rajoitu pelkästään tuotteisiin tai prosesseihin, vaan se ulottuu myös siihen, miten yritykset nähdään markkinoilla. Hanken School of Economicsin ylläpitämä Finnish Innovation Index (FII) mittaa kuluttajien näkemyksiä yritysten innovatiivisuudesta ja vetovoimaisuudesta. Onkin huomionarvoista, että esimerkiksi Pauligin kaltaiset toimijat ovat saaneet tunnustusta kuluttajilta paitsi kaupallisista myös sosiaalisista innovaatioistaan, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa ja ympäristöä. Tämä osoittaa, että merkityksellisyys ja vastuullisuus ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä kuluttajien valinnoissa ja yrityksen kilpailukyvyn rakentamisessa.
Kansainvälistymisen haasteet ja Suomen vahvuudet
Vaikka suomalaisella elintarviketeollisuudella on vahva kotimarkkina-asema ja vankka perusta kotimaisten raaka-aineiden jalostajana, kansainvälinen kilpailukyky ja vienti ovat osa-alueita, joissa riittää kehitettävää. Tilastot osoittavat, että Suomen elintarviketeollisuuden vienti-intensiteetti on kansainvälisesti vertailtuna matala – vain noin 14 % tuotannosta päätyy vientiin. Lisäksi viennin painopiste on usein ollut enemmän raaka-aineissa kuin korkeamman jalostusasteen ja lisäarvon tuotteissa. Kuten Päivittäistavarakauppa ry on lausunnossaan ruokapoliittiseen selontekoon todennut, alalla tarvitaan asennemuutosta ja strategista otetta kansainvälistymiseen. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi keskittymistä tarkemmin valittuihin kohdemarkkinoihin tai Suomen vahvuuksiin, kuten puhtauteen ja turvallisuuteen, perustuvaa brändäystä, sillä pelkkä kotimarkkinoihin nojautuminen ei riitä pitkällä aikavälillä.
Kansainvälistymistä hidastavat useat tekijät. Suomen maantieteellinen sijainti ja pitkät etäisyydet nostavat logistiikkakustannuksia, jotka voivat olla merkittävä rasite erityisesti pienemmille yrityksille. Lisäksi alan rakenne Suomessa on paikoitellen keskittynyt, mikä voi vaikuttaa kilpailuun ja neuvotteluasemiin. Tuonnin kasvu tietyissä tuoteryhmissä kertoo myös osaltaan kotimaisen tarjonnan kilpailukykyhaasteista. Näiden haasteiden tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti ratkaisujen löytämistä.
Haasteista huolimatta Suomella on erinomaiset mahdollisuudet menestyä kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla. Vahvuuksiamme ovat korkea laatu, tuoteturvallisuus, luotettavuus ja puhdas luonto, jotka ovat yhä arvostetumpia valtteja maailmalla. Omavalvontajärjestelmät ja hyvät tuotantotavat luovat uskottavuutta. Tämän lisäksi innovatiiviset tuotteet, erityisesti terveys- ja hyvinvointivaikutteiset sekä kestävän kehityksen mukaiset elintarvikkeet, tarjoavat erottautumismahdollisuuksia. Aktiivinen osallistuminen kansainvälisille messuille, kuten Berliinin Grüne Woche -tapahtumaan, on konkreettinen keino testata tuotteita kohdemarkkinoilla, luoda tärkeitä kontakteja ja rakentaa verkostoja vientiponnistelujen tueksi.
Teknologia ja digitalisaatio kilpailukyvyn vauhdittajina
Digitalisaatio ja uudet teknologiat mullistavat elintarvikealaa ja tarjoavat merkittäviä työkaluja kilpailukyvyn parantamiseen. Yksi kunnianhimoinen hanke tällä saralla on Food from Finland -projekti, jonka tavoitteena on digitalisoida koko elintarvikeketju luomalla yhtenäisiä toiminta- ja tietomalleja. Business Finlandin rahoittama hanke kokoaa yhteen laajan joukon alan keskeisiä toimijoita aina alkutuotannosta teollisuuteen ja kauppaan. Tavoitteena on parantaa tiedonkulkua, tehostaa toimintaa ja ennen kaikkea edistää suomalaisen elintarvikeviennin kasvua merkittävästi tulevina vuosina. Yhtenäiset standardit ja avoin tiedonvaihto luovat pohjaa suomalaisen ketjun liittymiselle globaaleihin ruokavirtoihin.
Teknologian hyödyntäminen ei rajoitu vain teollisuuden ja kaupan prosesseihin, vaan se ulottuu myös alkutuotannon tukijärjestelmiin. Esimerkkinä tästä on Ruokaviraston ja CGI:n yhteistyö, jossa pyritään modernisoimaan kriittistä maatilatuen järjestelmää hyödyntäen satelliitti-, tekoäly- ja pilviteknologioita. Peltolohkotunnusjärjestelmän (FLPIS) tehokkuuden ja tarkkuuden parantaminen ei ainoastaan varmista tukien oikea-aikaista ja oikeudenmukaista maksatusta viljelijöille, vaan myös tehostaa valvontaa ja tiedonkeruuta, mikä tukee koko elintarvikeketjun kestävyyttä ja kilpailukykyä.
Laajemmin tarkasteltuna teknologia mahdollistaa tuotantoprosessien optimoinnin, paremman jäljitettävyyden ja elintarviketurvallisuuden hallinnan, resurssien tehokkaamman käytön esimerkiksi hävikin vähentämisen kautta sekä täysin uusien, dataan perustuvien palveluiden ja liiketoimintamallien kehittämisen. Alan kehityksen seuraaminen ja uusimpiin ratkaisuihin tutustuminen onkin ensiarvoisen tärkeää. Tähän tarjoavat hyviä mahdollisuuksia esimerkiksi kotimaiset Elintarviketeollisuusmessut, joissa esitellään uusimpia koneita, laitteita ja järjestelmiä alan ammattilaisille.
Osaaminen ja yhteistyö tulevaisuuden rakennuspalikoina
Teknologia ja innovaatiot eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan niiden rinnalle tarvitaan osaavia ihmisiä ja toimivaa yhteistyötä. Elintarvikealan kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää jatkuvaa panostusta osaamisen kehittämiseen. Erityisesti vientimarkkinoiden vaatimaa markkinointi- ja liiketoimintaosaamista on vahvistettava teknologisen ja tuotelaadullisen osaamisen rinnalla, kuten Päivittäistavarakauppa ry:n lausunnossa korostetaan. Myös elintarviketurvallisuuteen liittyvä osaaminen, kuten HACCP-järjestelmien (Hazard Analysis and Critical Control Points eli vaarojen arviointi ja kriittiset hallintapisteet -järjestelmä elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi) hallinta, sekä yhteistyö- ja neuvottelutaidot ovat kriittisiä menestystekijöitä, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille.
Yhteistyö on toinen avaintekijä. Menestys vaatii saumatonta yhteispeliä koko elintarvikeketjussa – alkutuottajien, teollisuuden, kaupan, tutkimuslaitosten ja viranomaisten välillä. Esimerkiksi toimiva sopimustuotanto varmistaa raaka-aineiden laadun ja saatavuuden teollisuudelle. Kaupan keräämää markkinatietoa voidaan hyödyntää tehokkaammin tuotekehityksessä ja viennin kohdentamisessa. Tarvitaan myös selkeää kansallista ruokapolitiikkaa, joka tukee koko järjestelmän kilpailukykyä ja luo edellytyksiä kansainväliselle kasvulle, ottaen huomioon koko ketjun tarpeet alkutuotannosta kuluttajaan ja vientimarkkinoille asti.
Suomalainen ruoka maailmankartalle katse eteenpäin
Suomen elintarviketeollisuus seisoo merkittävien mahdollisuuksien edessä. Innovaatiot, kansainvälistyminen, teknologian hyödyntäminen, osaamisen kehittäminen ja tiivis yhteistyö muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla ala voi vahvistaa asemiaan ja rakentaa kestävää menestystä. Kyse ei ole vain yksittäisistä toimenpiteistä, vaan strategisesta muutoksesta ja jatkuvasta kehittymisen kulttuurista.
Tulevaisuudessa Suomella on potentiaalia profiloitua erityisesti korkean laadun, puhtauden, turvallisuuden ja vastuullisuuden edelläkävijänä. Funktionaaliset elintarvikkeet, kasvipohjaiset innovaatiot, kiertotalouden ratkaisut ja ainutlaatuiset, arktisesta luonnosta ammentavat tuotteet voivat olla niitä kärkiä, joilla erotumme globaalissa kilpailussa. Menestys ei kuitenkaan tule itsestään. Se vaatii rohkeutta investoida uuteen, kykyä ennakoida markkinoiden muutoksia ja määrätietoista työtä vientimarkkinoiden avaamiseksi ja kasvattamiseksi. Suomalaisen ruoan tarina maailmalla on vasta alussa, ja sen kirjoittaminen vaatii koko alan yhteistä tahtotilaa ja pitkäjänteistä panostusta.